Kiirettä on pitäny. Ei oo liiemmin ollu aikaa kirjotella mitään - blogia tai mitään "kevyempääkään". Mutta kuten totesin yhdelle kaverille: olen kyllä paljon mieluummin olemassa oikeasti, kuin paperilla tai näytöllä tekstin muodossa. :)
Aika on menny töissä. Oon tehny täysiä päiviä, joskus vähän ylikin, ja ainakin toistaseks virtaa on riittäny. Joskus ja useimmiten jopa niin paljon, että jo ennen työpäivää oon lähteny viilettämään kaupungille aamulenkille. (Ostin muuten kalleimmat lenkkarit ikinä, plus omat, muotoillut pohjalliset niihin, ja toistaseks olen ollu erittäin tyytyväinen. Tosin tällä hetkellä jalkapöydät on aika hellät, ilmeisesti sorkat totuttelee uusiin kenkiin. Ei paljoo siedä kiristellä nauhoja. Ja L:lle tiedoksi: miulla tosiaankin oli sitä ylipronaatiota jonkun verran, joten oikein analysoit! :) ) Ja monesti työpäivän jälkeen oon käyny salilla, mutta vaan sillon, kun on huvittanu ja aikaa on ollu. Myös terasseilla on notkuttu aika paljon, mutta siitä valitettavasti kärsii jaksaminen hyvin nopeasti. Voih, miten houkuttelevaa siellä ois istua vaikka joka ilta.. Ihmisiä on niin paljon, sää niin ihana, Savonlinnan sataman tunnelmasta puhumattakaan. Ja virrasta vielä: miun unirytmi on aika omituinen. Eilen menin ensimmäiseen aamuvuorooni puoli kuuteen. Vietin koko yön jossain kummallisessa valmiustilassa, ja silmät rävähti auki aamuyöstä klo kolme. Että semmosta. Ja päivä olikin aikamoista hulinaa. Meitä on töissä hyvin värikäs porukka, vaikka hyvin kemiat yhteen pelaakin, ja tällä kertaa miun kanssa aamuun sattui juuri ne kaks vähän hitaampaa tyttöä. Uaaah että meinas välillä pipoa kiristää. :D Mutta toivottavasti jatkossa jakaantus vähän tasasemmin nuo työvuorot siihen nähden..
Joo, kuten huomataan, työasiat näemmä on aika pinnalla. Tottakai. Täyttäähän se aika ison osan miun päivää. Esimerkiks koulujuttuja en oo kerenny miettiä. Aina välillä joku kysyy, että koskas ne tulokset tulee. Ja sitten sitä muistaa että ainiin, tosiaan, se koulu..
Ja olihan tässä vähän muutakin. Pääsin kokemaan pienen, kevyen kesäromanssinkin. Joka jäi hyvin pieneksi. :D Mutta miulla on, ihme kyllä, tosi hyvä olo. Keskustelin asiat halki itteni kanssa jo A:n jälkeen, joten käsitän, etten menetä itsestäni mitään, vaikka ihmisiä tulee ja menee. Ja sitäpaitsi, jos nyt vielä helpotetaan tätä, niin oikeastaanhan kyse ei ees ollu mistään romanssista. Muutama ilta terassilla jne. Olen siis edelleen oma, ainutlaatuinen itseni, vaikka (tämäkin) kaveri osottautu.. Mieheksi. Tai vähän kypsymättömäksi sellaiseksi. Joka tapauksessa kaikki on hyvin. Onneksi tuli tuokin kokemus vastaan. Ja tuttavuus. Elän innolla kesää eteenpäin.
Torilla on muuten nähty jo paljon julkkiksia. Juha Veijosesta se alko, tosin se käveli vastaan Sittarissa. Sitten tuli Arto Nyberg ostamaan kahvia. Seuraavaks palvelin Helena Lindgreniä ja hänen homoystäväänsä (?). Jani Toivola käveli ohi ilmeisesti poikaystävänsä kanssa. Olikohan vielä muita.. Ei ehkä tähän mennessä. Mutta alettiin pitää julkkisbongauslistaa, joka varmasti tulee täyttymään vielä tänä kesänä. Niin, Mikko Alatalo, sekin kävi! :D Tosin en itse häntä nähny, harmi. Ne siniset lasit ois ollu aikamoinen kokemus livenä.
Niin ja vielä yksi juttu. Meillä on asioinu alusta asti yks turkkilainen nuorimies, joka kertoi olevansa töissä oopperassa. Se käy torilla lähes päivittäin kahvilla. Yhtenä päivänä otin sen sitten juttusille, kun tytöt oli mainostanu, että oopperatyöntekijöiltä kannattas ruinata lippuja eri näytöksiin. Kerroin, etten oo ikinä ollu oopperassa ja että olisin hyvin kiinnostunu (mitä alan todella olla, viime kesänä ei huvittanu vielä ollenkaan) näkemään ja kuulemaan jonkun, ihan sama minkä, koska olen näissä asioissa "totally virgin". Ja eilen tää mies, Jan muistaakseni, oli sitten käyny tavottelemassa minua kun olin jo lähteny töistä (sen hirveän kiireisen aamupäivän jälkeen), ja hänellä ois ollu miulle asiaa. Nyt jännätään, mitä sieltä tulee. Oisinko saanu lipun oopperaan? Ja jos olen, onko niitä vaan se yksi kappale? Menenkö yksin? Se se ois jotain.. Ihan menee kylmät väreet kun ajattelen.
Ens viikonloppuna on soudut ja miulla on sunnuntai vapaa. Jos näkis ystävättäriä ja herrasmiehiä kotikontujen suunnalta. Ainahan niitä on ikävä.
Mutta ensin on tehtävä naisen työ. Vielä tää päivä, perjantai ja lauantai-aamu. Huominen on vapaa ja äiti ja veli tulee tänne asioille. Jos viettäs äitin kanssa kaupunkipäivän. Vois viedä sen torikahveille. ;)
En halua ajatella, että kesä muka ois jo yli puolenvälin. Ja toivokaa nyt hyvät ihmiset, että elokuullekin jää niitä helteitä!
