-

Eräs asia on nyt loppuunkäsitelty. Miun on ymmärrettävä ja hyväksyttävä se. Ei enää ajatuksia siitä. Piste.

-

Hieno viikonloppu.

Paljon kavereita, uusiakin sellaisia, yksin matkustamista, hyvää ruokaa, ehkä vielä parempaa juomaa, viime yönä vähän jo untakin, hyvin suoritettu pääsykoe, uusia maisemia, kauniita maisemia, kaupunkikierroksia..

Tätä lisää.

-

Nää päivät menee ihan mukavasti näin arkisin. Tai on menny, nythän tää kohta loppuu, mikä ei sekään kyllä haittaa yhtään.

Käytännössä se on tätä: herään hävyttömän aikasin ollakseni vapaalla, eli joskus klo 6-8. Tänään nukuin jopa johonki puoleen ysiin, mikä on jo aika saavutus. Syön aamupalan, joka on joka aamu sama, ja lähden salille. Tuun salilta, syön välipalaa, ehkä parikin kertaa, ja luen pääsykokeisiin. Tunnin tai pari. Sitten syön lounasta. Sitten luen taas. Tällä välillä ramppaan koneella monia kertoja, koska en jaksa istua kirja naamalla kovin pitkiä aikoja putkeen. Samalla pidän yllä illuusiota yhteyksistäni ulkomaailman kanssa. Iltapäivällä juon kahvit ja syön taas. Hyvin proteiinipitoisesti. Rahkaa menee näiden kaikkien välipalojeni myötä nykyään melkein kilo päivässä, voinko edes kuvitella. :D Ja sitten möllöilen taas itsekseni jotain, luen ehkä vielä vähän. Ja sitten syön päivällistä. Ja möllöilen. Teen kodinhoitajattaren hommia. Oikeasti, astianpesukoneen tyhjentäminen ja täyttäminen, samoin pyykinpesukoneen operoiminen, roskien vieminen, pikkusiivoilu jne. on melkosta sisältöä miun päiville. Ramppaan koneella. Tänään keksin kantaa taas peräkärrillisen puita liiteriin. Siitä tuli oikein hyvä mieli. Mutta tällasia hyper-tason aktiviteetteja ei tosiaankaan oo jokaiselle päivälle. Joten useimmiten vaan.. Möllötän. Syön iltapalaa. Möllötän koneella. Meen nukkumaan.

Mutta KOHTA se loppuu! Perjantaina ja lauantaina käyn torilla kahvipullakauppaa, eli harjottelen kesätöitäni varten. Ja ens viikon perjantaina on tuomiopäivä: pääsykokeet Tampereella. Oujea. Loppuu lukeminen. Alkaakseen taas. :)

Että sellasta tää meikäläisen kotielämä. Pyysin tänään veljeltäni, että voisko hän viedä roskapussin ulos mennessään. Paiskas oven perässään kiinni, ja siihen jäi pussi. Ne on vissiin miun hommia.. Surkuhupaisaa..

-

L ja T <3.

Ihana ilta.

Ja neljä tuntia unta. Wawwawwiwwah!

-

Kirjotan tän päivän muistiin kahdesta syystä. Ensinnäkin miulla ei oo mitään muuta tekemistä. Toiseksi yritän lievittää edellisestä aiheutuvaa turhautuneisuutta pakottamalla itteni muistelemaan, mitä kaikkea hienoa tänään kuitenkin ehti tapahtua.

Heräsin puolen seitsemän maissa. Ei sinänsä mitään uutta. Sain syödä aamiaista siis ihan rauhassa, lehteä lukien. Sitten olin kunnollinen ja luin pääsykokeisiin. Toinen kirja, se runoanalyysia käsittelevä, alkaa olla nyt kaluttu siltä osin kuin sitä tentitään. Käsin kirjoitettuja muistiinpanoja on muistaakseni 15 sivua. Se taitaa olla vähän liikaa. Mutta ehkä kuitenkin liian vähän.

Kävin ostamassa äitille äitienpäivälahjan. Sellaisen kokoelman juttuja, joista tiedän sen tykkäävän. Veli ja sisko ei yllättäen omatoimisesti äitiä aikoneet muistaa, mutta kun kysyin, että haluavatko ehkä tulla mukaan tähän lahjaan, vastaus oli "Ihan sama." Se on angsti-kieltä ja tarkoittaa "Kyllä." Hyvä. Minusta antaminen on aina ollu parempaa kun saaminen. Se on helpompaa. Ja siitä tulee parempi mieli, ehkä osittain juuri sen helppouden takia. Miksikö saaminen sitten on vaikeempaa.. En tiedä. Miusta on vaikeeta kiittää siten, että se kuulostaa niin merkitykselliseltä, kuin miltä saaminen tuntuu.

Luvassa oli puuntekotalkoot. Vajaa pari tuntia tehtiin pilkettä. Mie lähinnä kääntelin pöllejä koneeseen, haloin ne ja viskelin pinkkaan. Sitten syötiin lounas, joka oltiin äitin kanssa laitettu tulille ennen töiden aloittamista, ja jatkettiin vielä pari tuntia. Se oli oikeasti ihan mukavaa. Ainahan sellaset asiat on, joissa tuntee itsensä jotenkin tarpeelliseks.

Sitten keitettiin kahvit ja sen jälkeen halusin avata kesän virvelöintikauden. Viskelin muutamia heittoja ympäri mökkisaarta, siellä missä vaan oli vettä edes sen verran, ettei koukut heti jääny pohjaan kiinni. Kerran sain hauen uitettua aika lähelle laituria, silleen että näin sen, mutta se karkas. En olettanu enää saavani nykyäkään, mutta yllättäen tarras uudelleen! Miulla ei tietenkään ollu haavia, joten jouduin tempasemaan kalan matalikosta virvelin avulla suoraan kuivalle maalle. Sitten äkkiä kouraan joku kättäpidempi ja muutama kunnon kalautus. Perkasin kalan ja olin ylpeä itsestäni. Isin tyttö. Söin välipalaa auringossa kalliolla ja nautiskelin olostani.

Lämmitin saunan ja selailin mökin rappusilla vanhoja valokuvia palavan lepän savussa. Miten kauniita onkaan vanhat mustavalkokuvat.. Siihen aikaan ihmiset on osannu poseerata. Saunoin ja kävinpä heittämässä talviturkinkin, olihan se aivan *kirosana*n kylmää. Mutta siitä tuli hyvä olo. Heti kun sain itteni kiskottua kuiville henkeä haukkoen. Ei siellä vielä uimaan pysty millään.

Ja sitten tulin kotiin, söin päivällistä ja jumahdin koneelle. V*tuttaa. Haluisin tehdä jotain, mutta en osaa lähteä yksin minnekään. Minne mie muka menisin? Nukkumaan. Ja aamulla salille. Ja sitten äitienpäivälounaalle mummon, ukon, enon perheen ja meikäläisten kanssa.

Yksinäistä. Kovin yksinäistä. En saa itseäni liikkeelle. Vaikka oon ollu liikkeellä koko päivän.

Virstanpylväs ja toisen tyvi

Olen tänään palauttanu kandidaatin tutkielmani virallisissa, mustissa kansissa kandiparini (ja hyvän ystäväni) kanssa. Osallistunut viimeiselle demolle koskaan ikinä tuossa yliopistossa. Syönyt varmaankin viimeisen lounaani siinä opiskelijaravintolassa, ainakin kyseisen laitoksen opiskelijana.

Nyt odotellaan vaan suoritusmerkintöjä ja sitten laitan paperit tilaukseen. Olen valmistunut.

Ja melkein lukenu pääsykokeissa tentittävän kirjallisuuden.. "Melkein"..

-

Ouuuhh.. En kestä.. Tiedän, oon säälittävän rajamailla, MUTTA ku..

Pikkusisko kiehnää sohvalla kultansa kanssa. Mie otan tänä(kin) iltana kainalooni eilen Kalervoksi ristimäni (täytyyhän sillä nimi olla, se alkaa nimittäin vaikuttaa sen verran elävältä) Pentikin superpehmeän rusakon ja rutistan sen miltei olemattomilta hengiltään.

Huoh. Kuinka kovasti ihminen voi riutua rakkaudettomuudessaan.. Tai ei - ei tilanne sentään ihan niin äärimmäinen ole, kyllähän miua moni rakastaa, vaikka muuta joskus väittävätkin. Mutta kun.. Mie tarviin muutakin ku ystävän, äidin ja sisarukset.

Kaikki vaaleanpunainen tursuu miun sisältä kohta ulos, kun sitä on niin paljon. Ja usein se vielä purkautuu huonona alapäähuumorina, vaikka todellinen kaipuu koskee sievää romantiikkaa.

Tuskasta. Niin tuskasta..

Ja kuitenkin sitä parisuhteessa eläessään kaipaa toisinaan öitä, kun saa nukkua rauhassa oman peittonsa alla ja piereskellä minkä ehtii pelkäämättä sitä, että toinen herää siihen. Tai lukea kirjaa sängyssä kenenkään häikäistymättä. Tai syödä siihen aikaan ku huvittaa. Tai ylipäätään tehdä mitä ja milloin tahtoo. Mutta nyt..

Se on kaipuu aina sinne
mistä vaivoin ensin pääsee pois

-

Kuinka hiuksenhieno onkaan raja vihan ja välittämisen välillä.. Toisinaan sitä välittää jostakusta niin paljon, että tuntee helposti vihaa asioita kohtaan, joita hän tekee. Ei itse ihmistä kohtaan siis - lähinnä sitä, miten hän pilaa itsensä, eikä tajua sitä.

Vappen

Oon reissussa. :)

Heräsin pari tuntia sitten parhaan ystäväni kämpän lattialta Jyväskylästä. Tulin jo torstaina, joten tässä on ollu aikaa tehdä yhtä sun toista: ostoksia, hyvää ruokaa, baarikierrosta, ihmisten tapaamista.. Niin, ja välienselvittelyä röyhkeiden ex-puolikkaiden kanssa.. Huoh..

Viikonloppu on ollu hauska. Oli rohkea veto miulta ylipäätään lähteä tänne, oon ilonen että teen nykyään tälläsiä asioita. Kaikki on tuntunu niin ihmeen helpolta.. Ei tarvii pingottaa enää. Voi vaan nauttia elämästä. Tiedän, että nyt taas yks läheinen ihminen on huomannu miussa tapahtuneet muutokset, ja se tuntuu hyvältä. Oon taas paljon varmemmin parantunu. Kaikesta.

Nyt odotan että kultakutri heräis krapulavuoteeltaan, jotta päästäs aampalalle. Miulla on nälkä.

Iltapäivästä lähden sitten kohti kotia.. Vois kyllä melkein jäädä tännekin. :> Ihmisten ilmoille elämänkevättä viettämään. Vaan ei: miun on luettava ja väännettävä rautaa. :D

Ps. Pakko kyllä vähän purkaa ajatuksia sen mainitsemani välienselvittelyn suhteen. Menin siis käymään hänen luonaan, ajatuksissani - en oikein tiiä mikä. Tilanteen haistelu? No, oli oikein hauskaa. Katottiin telkkaria ja saunottiin. Tyyppi tuli siekailematta iholle, kiipes miun reittä pitkin syliin asti. Läpsin sormille, koska hän on tehny selväks, ettei enää halua miun kanssa "mitään". No, vähän muulta se vaikutti, joten sanoin, että en ryhdy peuhaaman kavereideni kanssa. Hän oli pyytäny miua jäämään yöks, enkä nähny syytä olla jäämättä, koska halusin jutella asiat halki. Meinashan se mennä vähän fyysiseks keskusteluks; en mie kiellä, ettenkö olis provosoitavissa, etenkin väsyneenä yön tunteina.. Mutta pidin pääni. Ja lisäks sain sanottua asioita, jotka on painanu miun mieltä jo pitkään. Ja ilmeisen selväks hänkin teki ajatuksensa. Mut jumankauta, mie en oo mikään halpa nakki. Tai halpa piirakka. Ettikööt panopuunsa muualta. Näin on. Jos joku itseään arvostava tyttö siihen suostuu, niin eikun vasarat laulamaan. Mie haluan parisuhteen, enkä mitään hengailusäätöjä. Pystyn siltä osin vastaamaan ihan itse itsestäni. Jos huomaat tässä jotain katkeruuden häivähdystä, et oo siinäkään ihan väärässä. Mutta kyllä miulle alkaa pikkuhiljaa hahmottua tää pelin henki. En oo ainoa, joka tässä pelissä menettää. Jos siis edes menetän mitään.

Phew.