sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Vappen

Oon reissussa. :)

Heräsin pari tuntia sitten parhaan ystäväni kämpän lattialta Jyväskylästä. Tulin jo torstaina, joten tässä on ollu aikaa tehdä yhtä sun toista: ostoksia, hyvää ruokaa, baarikierrosta, ihmisten tapaamista.. Niin, ja välienselvittelyä röyhkeiden ex-puolikkaiden kanssa.. Huoh..

Viikonloppu on ollu hauska. Oli rohkea veto miulta ylipäätään lähteä tänne, oon ilonen että teen nykyään tälläsiä asioita. Kaikki on tuntunu niin ihmeen helpolta.. Ei tarvii pingottaa enää. Voi vaan nauttia elämästä. Tiedän, että nyt taas yks läheinen ihminen on huomannu miussa tapahtuneet muutokset, ja se tuntuu hyvältä. Oon taas paljon varmemmin parantunu. Kaikesta.

Nyt odotan että kultakutri heräis krapulavuoteeltaan, jotta päästäs aampalalle. Miulla on nälkä.

Iltapäivästä lähden sitten kohti kotia.. Vois kyllä melkein jäädä tännekin. :> Ihmisten ilmoille elämänkevättä viettämään. Vaan ei: miun on luettava ja väännettävä rautaa. :D

Ps. Pakko kyllä vähän purkaa ajatuksia sen mainitsemani välienselvittelyn suhteen. Menin siis käymään hänen luonaan, ajatuksissani - en oikein tiiä mikä. Tilanteen haistelu? No, oli oikein hauskaa. Katottiin telkkaria ja saunottiin. Tyyppi tuli siekailematta iholle, kiipes miun reittä pitkin syliin asti. Läpsin sormille, koska hän on tehny selväks, ettei enää halua miun kanssa "mitään". No, vähän muulta se vaikutti, joten sanoin, että en ryhdy peuhaaman kavereideni kanssa. Hän oli pyytäny miua jäämään yöks, enkä nähny syytä olla jäämättä, koska halusin jutella asiat halki. Meinashan se mennä vähän fyysiseks keskusteluks; en mie kiellä, ettenkö olis provosoitavissa, etenkin väsyneenä yön tunteina.. Mutta pidin pääni. Ja lisäks sain sanottua asioita, jotka on painanu miun mieltä jo pitkään. Ja ilmeisen selväks hänkin teki ajatuksensa. Mut jumankauta, mie en oo mikään halpa nakki. Tai halpa piirakka. Ettikööt panopuunsa muualta. Näin on. Jos joku itseään arvostava tyttö siihen suostuu, niin eikun vasarat laulamaan. Mie haluan parisuhteen, enkä mitään hengailusäätöjä. Pystyn siltä osin vastaamaan ihan itse itsestäni. Jos huomaat tässä jotain katkeruuden häivähdystä, et oo siinäkään ihan väärässä. Mutta kyllä miulle alkaa pikkuhiljaa hahmottua tää pelin henki. En oo ainoa, joka tässä pelissä menettää. Jos siis edes menetän mitään.

Phew.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti