-

Japadapaduuuuu!

On niin mahtavaa olla elossa, energinen, iloinen ja täynnä virtaa!

Älkää hyvät ihmiset jääkö ongelmiinne makaamaan. Niistä voi selvitä.

-

Arvoisat te, jotka ymmärrätte jotain miehen ajatuksenjuoksusta.

Miksi hän soittaa, kyselee kuulumiset ja kertoo omistaan ja meillä on hauskaa puhelimessa, vaikka hän on juuri ohjeistanut minut jättämään itsensä rauhaan, olemaan odottamatta ja jatkamaan elämääni?

Mie en ymmärrä. Hämmentyny olo.

Toisen äänen kuuleminen ei tee hyvää. Siitä syntyy aina kaipaus.

Rajat paukkuu

Painan ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen yli 50 kiloa. Syytä juhlaan, eh? :) Ajatella, miten nopeasti tää kaikki on tapahtunu..

Viime yönä juhlittiin meidän ryhmän potkijaisia. Valmistutaan siis tänä keväänä, ja alemmalla luokkatasolla olevat oli järjestäny meille perinteiden mukaan vähän ohjelmaa. Hauskimmat ohjelmat taidettiin kyllä järkätä ihan itse.. Olis ollu mukavaa jäädä myöhemmäkski sinne bailaamaan, mutta miulla oli aamulle tiedossa elämäni ensimmäinen työhaastattelu(!!), joten lähdin jo suht aikasin valmistautumaan eli nukkumaan edes sen kuus tuntia.

No. Sain sen paikan. Mitenpä muutenkaan.. :) Nyt on vaan oltava reipas ja lähdettävä uudenlaisella asenteella hommiin 15.6. Sitä ennen ois vielä ne pääsykokeet Tampereelle.. Kaikenlaista tässä tapahtuukin pienellä välillä.. Ihan huippaa.

Niin. Ja kandiin on tehtävä muutoksia. Se tuli "valmiiksi" sunnuntaina. Ei ollukaan ihan valmis. Mutta se oli odotettavissa..

Ohhoih. Miun piti lähtee salille koulun jälkeen, mut alko laiskottaa. Meen perjantaiaamuna. Ehkä. Jos pikkuveljen valmistujaisjuhlien järjestelyltä ehdin. Ja ehdinhän mie.

-

Sieltähän se ratkaisu tuli.

Kysyin kuulumisia. Harvasanainen vastaus ja kohtelias vastakysymys. Pakotin ne sanat ulos, jälleen kerran. Että ei. Hän ei halua NYT. Miksei voi vaan sanoa, että "Ei koskaan sinun kanssa." Se ois paljon helpompaa.

Miulla on hyväkskäytetty olo, vaikka tiedänkin, että ei se sitä kiusallaan tehnyt. Mut miks olin niin hyväuskoinen, TAAS, että kuvittelin liikoja.. Järjestelin mielessäni asiat parhain päin, tai itseasiassa loin koko asiat joita järjestellä. Koska ei niitä oikeasti ollu olemassakaan.

Surettaa, suututtaa, oon pettyny, vähän katkerakin, mustasukkainen. Kaikkea kurjaa.

Ja samalla vietiin pohja tulevaisuudelta. Miks yks vastoinkäyminen lyö maahan koko muijan..

Ja miks hyvä nainen on yksin? Onko kaikki hyvät miehet varattu tai oikeasti huonoja?

-

Argh. Että ottaa vaikeesti.

Kaipaan entiseksi jäänyttä(?) ihmissuhdettani niin, että ihminen pyörii miun mielessä läpi jokaisen päivän..

Kävi niin, että ehdotin tapaamista. Tavattiin, oli mukavaa, hän vei asiat aika pitkälle, enkä pistänyt hanttiin. Oletin jatkoa, jota ei tullut. Päinvastoin.

Ja nyt oon rikki..

Tai ei. En ole rikki, koska semmosta miulle ei käy. Ei enää, ei tämmösistä asioista. Mutta ikävä on. Ehkä oon unohtanu ne ikävät asiat ja hyvät on noussu pintaan. En tiedä.

Mutta mukavaa tää ei ole. Haluaisin olla onnellinen ja tehdä toisen onnelliseks. Ärsyttävintä on tietää, vai kuvitella, että se todella onnistus. Tällä kertaa.

Ja ajatella, että kenenkään toisen kanssa se ei ois mahdollista.

-

Miua on harmittanu tänään.. Syitä on monia.

Heräsin taas kuudelta. En tiiä mistä nää uniongelmat tulee. Kyllä ne nimittäin alkaa tuntua ongelmista, kun tunnen itteni väsyneeksi. Meninpä nukkumaan mihin aikaan hyvänsä, aina herään kuudelta.

Kävin salilla. Hyvä niin. Mut päänsisäistä hyvää oloa ei tullu.. Ja tähän liittyen: painoni on noussu parissa viikossa kaks kiloa. Jee. Liekö lihasta.. Ainaki yritys on ollu kova. Oli mitä hyvänsä, ni hyvä juttu. On sen eteen tehty töitäkin. Eli lähinnä syöty. Opeteltu syömään. Ja oon käyny 3-4 krt viikossa salilla. Se on aika paljon, kun joka kerta treenaa koko vartalon läpi.

Käytiin eilen ostoksilla ja törsäsin rahaa pitkästä aikaa oikein kunnolla. Tuki tuli, tuki meni. Ostin kevään värisiä toppeja, vähän kauneudenhoitojuttuja, kaulaliinan, pipon, pikkuhousuja ja hameen, josta tuli kotona riita. Hah. Miun oli/on tarkotus laittaa se päälle veljeni valmistujaisiin, mut se on niin kyseenalaisen värinen (oranssi on kuulemma kevään muotiväri), etten tiedä mitä yhdistäisin siihen. Lisäks se on äitin mielestä myös kyseenalaisen pituinen, mitä en kyllä myönnä. Kevätilottelun kunniaksi hyväjalkainen nainen saa laittaa lyhyemmän hameen päälleen, etenkin kun äiti ei enää päätä näistä asioista.. No mutta jostain syystä törsääminen tuntu kuitenkin hyvältä. Niin, ja ostinhan mie myös Iittalan jälkiruokakuppeja, harmaita. Niissä näyttää vaaleat jätskipallot vielä hyvältä..

Ja mitähän vielä.. Niin. Miusta tuli perijätär. En mene yksityiskohtiin, mutta aika hurjaa.. Kyllähän kyseinen ihminen puhui asiasta aina ja suhteellisen äänekkäästi, mutta en olis silti uskonu.. Jännittävää.

Koulujutut on taas lipsunu hamaan tietämättömyyteen. Joko vaihtoehtoja on liikaa tai sitten mikään ei innosta. Plaah.. Mitä mie tekisin..

Lukiskohan tenttiin vai pääsykokeisiin vai rentoutuisko.. Vai onko ne yks ja sama asia, rentoutuminen ja lukeminen..

Ps. Se suurin harmittava asia: rakkaudenpuute. Mie en enää kestä tätä. Välitän mutta en tule välitetyksi. Ja pahinta tässä on se, etten voi tehdä asialle mitään. Katsoa vaan vierestä, kun toinen pilaa itsensä.