-

Sieltähän se ratkaisu tuli.

Kysyin kuulumisia. Harvasanainen vastaus ja kohtelias vastakysymys. Pakotin ne sanat ulos, jälleen kerran. Että ei. Hän ei halua NYT. Miksei voi vaan sanoa, että "Ei koskaan sinun kanssa." Se ois paljon helpompaa.

Miulla on hyväkskäytetty olo, vaikka tiedänkin, että ei se sitä kiusallaan tehnyt. Mut miks olin niin hyväuskoinen, TAAS, että kuvittelin liikoja.. Järjestelin mielessäni asiat parhain päin, tai itseasiassa loin koko asiat joita järjestellä. Koska ei niitä oikeasti ollu olemassakaan.

Surettaa, suututtaa, oon pettyny, vähän katkerakin, mustasukkainen. Kaikkea kurjaa.

Ja samalla vietiin pohja tulevaisuudelta. Miks yks vastoinkäyminen lyö maahan koko muijan..

Ja miks hyvä nainen on yksin? Onko kaikki hyvät miehet varattu tai oikeasti huonoja?