Nyt on sellainen hetki.
Huomenta Suomen ihana Karhuvaara pajattaa näköradiossa turvallisena ja tuttuna. Aurinko paistaa ensimmäistä kertaa moneen päivään, ja meidän pieni soluasunto on täynnä kaunista, syksyistä luonnonvaloa. Istun meidän piskuisessa ruokapöydässä kiikkerällä mutta kauniilla tuolilla maailman vastapäätä maailman parasta kämppistä, jonka kanssa jutellaan tällä kertaa ylioppilasjuhlien järjestämisestä syksyllä, koska pikkusiskoni saa (toivottavasti!) lakin piakkoin. Kaurapuuro tuoksuu banaanilta, kardemummalta ja kanelilta. Luottamus joka-aamuiseen, niinkin arkiseen nautintoon kuin tuo lautasellinen suomalaista peltojen kultaa on suuri ja saa miut hymyilemään hölmönä.
Tietyt asiat on ja pysyy. Toistuu. Joskin voivat myös muuttua, mutta vain jos haluan. Toisiin asioihin ei voi vaikuttaa, joten miksei pitäisi kiinni niistä ihanista pienistä asioista, joille mahtaa jotakin?
Oon onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti