-

Tipahdin eilen luennolla penkiltä.

Hirveä kolahdus, jota säikähdin hiljaisessa luentosalissa. Kaveri oli pudottanut metallisen penaalinsa. Kumarruin nostamaan tussia lattialta, istuin alas. Istuin liian alas. Luentosalin penkit nousee tästä mahtuu kävelemään -asentoon kun niitä ei paina alas. Nauratti. Meitä kaikkia. Siitä penaalin tippumisesta kuulu isompi ääni ku miun tippumisesta.

Joskus voi olla luennoillakin niin mielenkiintoista, että ihan tipahtaa.

Elämä on kuulkaa, rakkaat lapsenlapset, yllätyksiä täynnä. Usein hauskoja sellaisia. Mutta ensin pitää opetella nauramaan itselleenki.
T. Mummo