Nyt asetun. Ja kirjoitan jotain ylös. Eihän tästä mitään tule, että sitä mukamas pitää päiväkirjaa, ja aina on liian kiire kertailla asioita. Toisaalta olen tilanteeseen tyytyväinen, kuten jo vähän tuossa aiemmin pohdiskelinkin. Olen alkanu elää oikeasti, en vain paperilla.
Tuolla on tullu syksy. Vettä sataa. Sitä on ihan mukava katella ikkunasta, kun ei tarvii kastella itseään. Tosin miun pitää vielä tänään kantaa peräkärrillinen (vajaa - koska itse sen myös täytin ;) ) puita liiteriin, joten sais kyllä loppua jossain vaiheessa tuo tihuutus. Mutta kiirettä ei ole..
Tulin aamulla mökiltä. Käytiin eilen äitin ja H:n kanssa ostoksilla. Rikastuin ikioman telkkarin ja epilaattorin verran. Äiti osti itselleen vanhan klaffilipaston, jota se varmaan tälläkin hetkellä hioa kalttaa mökillä aivan intoo pinkeenä. Hieno siitä tuleekin, voi olla että miulle iskee ihan kateus. Mutta miulla on asunnolle vietäväksi äitin vanha, kirkkaankeltainen piironki, joka sekin on miusta tosi hieno! Oikein retro. Taidan istuttaa sen uuden telkkarini siihen päälle, jos hennon. Se kun vähän vie makua kyseiseltä huonekalulta, jos sen peittää nykymaailman kommervenkeillä. Tai kunhan nyt kattoo miten se siihen istuis.
Niin, mökillä olin mieki pari viimestä yötä. Voi että siellä on mukavaa. Eilenkin kaupunkireissun jälkeen grillattiin (voi mitä herkkuja: grilliribsejä kera savusoosin, sinihomejuusto-herkkusieniä, savumuikkuja, kaalikääryleitä ja jälkkäriks Jalokahvia ja mokkapaloja, paljon, koska kävin eilen moikkaamassa kavereita torilla ja sain sieltä vähän herkkuja mukaani - ja siitä puheenollen, meillä pitäs olla huippuhauskat lopettajaisetkin vielä tänä kesänä, toivottavasti ne toteutuu, odotan kovasti!), sitten kävin saunassa ja uimassa. Saimaan vesi on kyllä viilentyny jo huomattavasti, mutta jääpähän ainaki raikas olo. Ja voi miten pehmeät hiukset saa, kun pesee ne järvessä. Huom. Täysin biohajoavalla shampoolla.
Perjantaina on aika lähtee katsastamaan Jyväskylän tilukset: 24-neliöinen koirankoppini, jossa on parkettilattiat, uusittu kylppäri ja terassi. Ja suolanen hinta! Onhan siinä tietenkin, kun kerran keskustaan halusin. Mutta käytännössä se tarkottaa sitä, että alan tän kuun puolivälistä lähtien käyttää kallisarvoisia perintömarkkojani silkkaan arkeen. Kaamea ajatus, mutta niin kai sen kuuluu mennä. Mietitäänpä, että alkaisin pihistellä elämääni ja jättäisin vaikka koko opinnot väliin. (Voisinhan toki mennä töihin lastentarhanopettajan papereillani, mutta eläisinkö sillon omien halujeni mukaan? EN.) Tienaisin varmasti ja voisin laittaa rahaa jopa sivuun, mutta.. Samalla mahdollisuudet näiden varojen mielekkääseen käyttöön tulevaisuudessa (eli se, jota varten haluisin niitä nyt säästää: perhe, omakotitalo, auto jne. sijoitukset) vois jäädä saavuttamatta. Näin se on nähtävä. Nyt on elettävä tätä elämää, tässä hetkessä. Ei täältä kukaan pennosiaan mukanaan vie.
Syksy tietää kaikkea uutta, jännittävää ja hauskaa. Uusi kaupunki, uudet opinnot, oma asunto, uudet tuttavuudet, varmaan kauheasti fuksibiletystä (ouuuh :D), paljon uutta opittavaa. Voi olla, ja onkin niin, että tästä alkaa aivan uusi vaihe miun elämässä. Taas. Miten miusta tuntuu, että viimenen vuos on ollu yhtä uutuutta kaikki. :) Se on hienoa..
Kyllähän nuo asuntoasiat mietityttää jatkuvasti. Tuon rahan lisäksi se, että vuokrasoppari on tehtävä heinäkuun loppuun saakka, näin alkuun. Joskus niillämain alkaa ko. talossa putkiremppa, jonka kesto on tuntematon. Ja voi olla, että haluun muutenki ens vuonna muuttaa jo toiseen asuntoon, ihan tuon vuokran vuoksi. Joten kesätyöt ois löydettävä sitten Jyväskylästä. Mitä haluaisin tehdä? Lastentarhanopettajan hommista hankkis mukavasti, mutta saisko niitä kesäaikaan sitten - se on toinen tarina. Kunnat kun pyrkii pyörittämään kesähoidon omalla henkilökunnalla, ei satunnaisilla sijaisilla. Se kun tietää aina lisäkustannuksia..
Sataa edelleen. Mites se puunkanto?
Ps. Viime päivinä on tullu paljon sellasia hetkiä joina oon aatellu, että "Tämän haluan muistaa sitten talvipakkasilla." Viimesin oli eilen, kun pulahdin järveen kovien löylyjen päätteeksi. Ja kun istuin yksin hiljaisessa, hämärässä mökissä sohvannurkassa lukemassa hyvää kirjaa. Talvi tulee vielä. Mutta on siinäkin paljon mukavia asioita. Ehkä erityisesti tänä vuonna..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti