Edellisestä kilahduksesta lähtien oon pakoillu omassa huoneessani riidanhaastajaa. Nyt kun se on viimein poistunu talosta, uskaltauduin taas julkisiin tiloihin.
Miusta on tullu ihan täys nynnerö. En siedä huutamista, riitelyä, enkä varsinkaan sitä, että joku ryhtyy syyttelemään tai haukkumaan miua jostain. Yleensä nää episodit vielä ajottuu niin (tai ainakin se siltä monesti tuntuu), että oon juuri _hyvällä_omallatunnolla_ syönyt/syömässä jotakin hyvää, ja sitten puhkeaa riita. Ehkä osasyynä se, että se _hyvä_omatunto_ ei lopulta olekaan niin hyvä, vaan pinnan alla kytee koko ajan tietty paine ja ahdistus siitä, että nautinnon hetki on (tai ainakin sen tulevaa ajatellen pitäs olla) pian ohi, enkä voi millään venyttää sitä ikuisuuksiin kärsimättä siitä. No, sitten räjähtää. Ensin paiskotaan sanoja. Sen jälkeen paiskon astioita. Paiskon useimmiten sen sokeri-, voi- tai kermamömmössä olevan jälkiruokakuppini tiskialtaaseen ja säntään itkien vessaan. Sen jälkeen pesen paniikissa hampaani ja kadun jokaista suupalaa jonka oon koskaan itselleni sallinu. Sen jälkeen ahdistun entisestäni, koska tajuan, että todella nielin sen kaiken. Sitten työnnän sormet kurkkuun.
Ja sitten. Sitten ei tapahdu yhtikäs mitään.
Tänään, kun kone sattui olemaan (ainahan se on..) päällä pöydälläni, räiskäsin pahimmat tunteet näytölle. Sen jälkeen painuin peiton alle ja nukuin. Ne kaloripitoset mömmöt mahassani. Toiset päiväunet tänään. Ja päätin etten syö enää mitään. Ja silti söin. Se siitä. Oon pessy tänään hampaani vaatimattomat neljä tai viis kertaa. Ne tippuu kohta suusta. En löydä muuta keinoa paeta himoani syödä.
Mistä tulikin mieleen: Piruvie jos nää e-pillerit aiheuttaa miussa entistä suurempaa tarvetta ahmia. Jos näin on, en tiedä mitä teen. Kaikella kunnioituksella naisellisia kiertoja ja muuta kimuranttia kohtaan, en ehkä pysty sietämään sitä. Sairas ajatus. Ettäkö muka mahdollisimman vähällinen syöminen menis kuukautisten takasin saamisen edelle.
Tää päivä on ollu pitkä. Anna, olit oikeessa: Yks tunti merkitsee hiton paljon. Varsinkin jos kääntää kelloja taaksepäin klo 11, kun olis pian jo lounasaika..
Enpä sitten palannu vielä tänään kaupunkiin. Ehkä huomisiltana. Huomenna ei ois kuitenkaan koulua ku pari tuntia, ja sekin liikuntaa. Tarkemmin sanottuna jotain suunnistukseen liittyvää kylmässä tihkusateessa. Voin myöntää lintsaavani.
Noh. Se siitä kauan odotetusta viikonlopusta sitten taas. Ehkä se teki hyvääkin jossain sopukassa. Ainakaan en päässy laihtumaan ja sain ostettua vähän vaatetta piristämään(?) itteäni.
Ai että. Kyllä on pirteää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti