-

Tympii.

Ei tullu lottovoittoa tän katon alle. Mutta voin rehellisesti sanoa, etten usko rahan muuttavankaan mitään. Joten se siitä. En kaipaile.

Mitä sen sijaan kaipaisin, ois loppuviikko. Maanantait ei oo aina ollu näin nihkeitä. Nyt toisena vuonna yliopistossa on alkanu tuntuu, että vois maata sängyssä nää viikonkäynnistyspäivät. On niin jumissa koko pääkoppa että ihan jurppii. Ei oo kiva olla ihmisten kanssa tekemisissä ku tuntee ittensä niin saakelin pöljäks joka käänteessä. Olo on ku tohvelieläimellä kuravellissä.

Leivoin eilen sämpylöitä. Ihmeellistä. Alkusyksystä tuntu, etten saa tehtyä itelleni ruokaa täällä opiskelijasolussa ollenkaan. Ettäkö keskittäisin ihan voimavaroja, rahaa ja aikaa siihen, että ruokkisin vain_minua? Ja nyt sitten leivoin vehnävoittosia sämpylöitä. Ja söin niitä MONTA. Ja tänään, maanantaina, otin ison annoksen lasagnea kouluruokalassa. Vallan holtitonta. Normaalia, mutta tuntuu holtittomalta. Toisaalta mennyt viikonloppu poikkes paljon viikonlopusta kotona: Siihen ei sisältyny sokeri- ja rasvapitosten herkkujen mättämistä, vaan suht normaalia syömistä. Sillä perusteella sallin itelleni kunnon ruuan. Ehkä jopa vähän kunnollista reilumman. Alitajunnassa vaan jyskyttää, että teen väärin.. Kun joku hiljentäs sen äänen.

Mut joo. On kyllä sumea olo.. Tulis jo ilta ni pääsis sänkyyn ja etenemään tätä viikkoa pikkuhiljaa.. Ehkä huomenna helpottaa jo. En oo tosiaankaan ainoa näine Monday sucks -tuntemuksineni.