-

Sori Nykäsen Matti, mutta kyllä aamu on ihmisen parasta aikaa. Vielä parempi ois, jos ois kerenny ulos reippailemaan kirpakkaan syysilmaan, mutta olipa kerrankin aika ihana maata sängyssä edes muutama minuutti heräämisen jälkeen. Liekö viime päivien runomaailmaan uppoutumisella osuutta tähän pysähtymiseen oppimiseen..

Eilen yks luennoitsija intautu puhumaan Carpe diemistä: sen merkityksestä ihmiselämälle. Siitä, mistä se kumpuaa ja mikä on muistiorganisaatioiden tehtävä tämän tilan saavuttamisessa. Sen oivalluksen, että elämä on tässä ja nyt, seize the day, ennen kuin kuolet.

Se oli kyllä ihan hieno puhe. Mutta yhtäkkiä tajusin, että niinpä, se taitaa koskea myös minua. Sillon alko kurkkua puristaa ja kyyneleitä vastaan joutu taistelemaan ihan todella.

Hmm. Niin. Tätä voisin pohtia lisääkin, mutta näemmä on tartuttava hetkeen, koska aamun ensimmäinen demo alkaa ihan kohtsillään. Ehkä palajan asiaan..