Ulkona sataa lunta. Leijailee hiljalleen oikein isoja hiutaleita. Ihmeellistä. Näytti nimittäin pahasti siltä, että joulusta tulisi täysin musta. No, ihan lukkoonlyötyhän tilanne ei ole vieläkään: aatoksi nimittäin luvattiin ainaki radiossa vesi- tai räntäsadetta. Netti taas väittää, että lämpötila kiikkus nipinnapin pakkasen puolella, joten mie kyllä (optimismissani) jaksan uskoa lumentuloon. Pliis! Ens viikolle näky sen sijaan olevan luvassa 8(!) astetta lämmintä. Joulukuussa. Kaheksan astetta. Hurjaa..
Täällä haisee pahalta. Se haju leijailee tuolta uunista: siellä nimittäin muhii muutaman laatikollinen jauhetun maksan, maidon, rusinoiden, kananmunien, sipulin ja mausteiden sotkua. Voin varmalla vakuudella sanoa, että seos näytti, haisi ja todennäköisesti olisi myös maistunut siltä, mikä on puolisen tuntia sitten menny alas ruokatorvesta. Tokihan miun piti päästä johonkin käsitykseen siitä, miltä tuo sotku ehkä maistuisi muututtuaan uunissa taianomaisesti herkulliseksi maksalaatikoksi, joten yritin vähän käryyttää testitippaa mikrossa ja maistella siitä suolaa ja siirappia ja muuta. Sai kyllä psyykata itteään aika lujasti ajattelemaan karamelleja ja jäätelöä, kun sitä testaili.. Raaka maksa nyt vaan haisee ihan kauhealta. Jotenkin korventaa ihan sisältä, kun sitä nuuhkii. Yhh. Että vaikka oon aina tykänny maksalaatikosta, niin voin kyllä hyvin ymmärtää niitä, jotka ei voi sitä sietää. Toivottavasti siitä tulee kuitenki ihan hyvää - ja tuleehan siitä. Parempi olis, koska sitä tosiaan on muutama laatikollinen.
Noniin, nyt kun on päästy välittömien aistihavaintojen raportoimisesta, niin pääsen meidän jouluun. Se alkaa tänä vuonna muotoutua taas uudelleen. Viime vuodet nyt on menneet miten on menneet (läheisten poismenot, ihmissuhdekoukerot ja kunkin henkilökohtaset angstailut huomioiden) - tänä vuonna on taas luvassa omanlaisensa joulu. Aaton vietämme varmaankin aikalailla omalla porukalla, tosin siskon poikaystävä taitaa liittyä illallisseurueeseen. En oikein tiedä mitä ajattelen siitä, kun aatto on meille perinteisesti ollu aika tiukan sisäpiirinen. Mutta toisaalta, mitä tuosta. Kyseinen henkilö on siskolleni tärkeä. Ja ihan mukavaa seuraa, sikäli mikäli puhuu tai muuten on näkyvästi läsnä. :) Varmastikin vietetään päivä hyvin perinteiseen malliin, rennosti: löhöilyä, ruokaa, herkkuja, Joulupukin kuumalinjaa, kirkko, sauna, paketteja. Mukavaa.
Joulupäivänä meille tulee vieraita, ainakin äitin miesystävä on varmistanut tulonsa. Lisäksi saanen yllätyspaketin, mikäli P haluaa ja uskaltaa tulla meille. :) (Enkä puhu nyt lahjoista, vaan ystävästäni itsestään.) Luulen, että varmuudella sen tietää vasta joulupäivänä. Luvassa on tuolloin varmastikin vielä jouluillallinen ja lisäksi viiniä, ehkä glögiä, ja tietysti herkuttelua. Illalla lähdetään perinteiden mukaan paikalliseen discoamaan ja treffaamaan vanhoja tuttuja. Sitä odotan tietysti kovasti, koska lukioaikasia kavereita ei turhan usein nää. Toivottavasti monet on paikalla.
(Sataapa isoja hiutaleita! Ja taitaa vähän tihentyäkin tuo sade..)
Auts. Mahaan vähän koskee. Tuon maksalaatikon lisäksi oon nimittäin tänä aamuna myös keittäny kasaan porkkanalaatikon ainekset ja kuorruttanu hasselpähkinöitä tummalla suklaalla. Ja tietenki niitä piti maistella. Mm, ja pöydällä saattoi olla seurana konvehtirasia.. Mutta eikö olekin hienoa, että ainoa suklaan syömisestä seuraava kipu tuntuu mahassa? Päätä ei jomota yhtään. :D Miusta se on aika kiva juttu.
Lähden kohta käymään Alkossa, kunhan saan nuo haisulootat pois uunista. Haluun nimittäin varmistua siitä, ettei viini lopu jouluna kesken.. Ja ehkä uudenvuoden juttujakin vois jo miettiä. Ne on muuten vielä ihan avoinna, noin kokonaisuudessaan, että missä sitä ollaan ja millä porukalla. Mutta se ratkeaa aikanaan. Kuten tää joulunkin tohina. Ja mitä ratkeamista kaikessa oikeastaan edes on? Aika kuluu ja päivät tulee eteen ihan omaa tahtiaan, teinpä mitä hyvänsä. :) Ja toteamuksena näin muutoinkin kuin juhlapyhiin liittyen: se on aika rentouttava huomio. Olemassaoloa on syytä harjotella, jos sattuu olemaan semmonen höyryäkä ku mie oon (ollu ja tuskinpa se piirre kokonaan poistuu koskaan..) Joulu on sille mitä oivallisinta aikaa.
Mutta. Huomenna on siivottava, paistettava kinkku ja laatikot (meinaan tehdä myös perunalaatikkoa, mutta sitä ei voi laittaa imeltymään ku vasta illalla) sekä varmaan vielä taatelikakkuakin.. Niin ja torttuja.. Aina kyllä ihan huvittaa ku käy listaamaan näitä ruokia, joita joululle tehdään. On siinä syömistä muutamalle päivälle. :) Niin ja sitten meidät on kutsuttu perinteisille joulunalusglögeille siskoni kummin luo - sitä odotan. Ja mummon luona on käytävä. Ja haettava joulukuusi.
Ja sitten on aatto. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti