Olin toissapäivänä leikkauksessa.
Se kuulostaa hurjemmalta mitä se todellisuudessa oli, mutta kyllä sitä nimitetään ihan oikeasti kirurgiseks toimenpiteeks. Miulta revittiin irti kaks viisaudenhammasta. Siis oikealta puolelta. Vasen on vielä käsittelemättä. Sen vuoro tulee parin viikon päästä.
Itse toimenpidehän ei sattunu juuri ollenkaan, eikä iltaan mennessäkään vielä tuntunu juuri kipuja tai turvotuksia, koska puudutusaineen vaikutus kesti monta tuntia. Mutta jo siinä yöllä alko paisuminen.. Ja se jatku aika tehokkaasti aamuun asti. Nyt näytän sitte siskoni mukaan Ritkeltä. Ja mojovan mustelmanki se prkl tekas tuohon leuan alapuolelle. Onneks sentään sinne eikä keskelle turpavärkkiä.
Inhottavinta oli se leikkauksen jälkeinen turvotus ja verenvuoto. Ällö tunne, ku ei hallitse suutaan ja veristä vaahtoa kertyy suupieliin. Syömisestä nyt puhumattakaan.. Se on vieläkin aika vaikeeta.
Mutta nyt tää alkaa tuntuu jo paremmalta. Vähän. Mut ei kyllä silti tunnu kivalta ajatella, että vielä on toinen samanlainen ruletti edessä..
Hyvä puoli tässä on se, että oppii arvostamaan omaa naamaansa. Ihan totta. Katselepa itse omaa naamaas nuijitun näkösenä peilistä muutama päivä. Kyllä siinä alkaa kaipaamaan sitä normaalia leuan kaarta.
Ja nyt töihin.. Kandi kutsuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti