Miun piti kirjottaa jo pari päivää sitten, tismalleen 17.10. Päivänä jona täytin komeat 22 vuotta. Huh, tuntuupa oudolta "sanoa" se.

Synttäripäivät on aina sellasia vuoden isoja pisteitä. Siis nykyään, kun on "aikuinen". En kyllä tunne itteäni sellaseks, vaikka varmaan pitäs. Mutta niin. Ne on sellasia päiviä, jotka jotenkin painostaa merkkaamaan itsensä muistiin. Miksi? No, koska sillon aina tajuaa, että tämä hetki ei tule enää ikinä takasin. Se on tässä ja nyt.

Että semmosta. Täysin siis vuosia.

Ahdistaa kai entistä enemmän. Kysymyksiä pyörii päässä. Missä miun pitäs olla? Mitä tekemässä? Kenen kanssa?

Ja miks en vaan osaa olla ja nauttia?

Koko ajan kaipuu jonnekin, jotakin. Jonkun luo.

Ei ole täysi olo, ei.