-

hän kävelee vastaan
niin kuin siinä ei olisi mitään kummallista:
höyryävä laatikko sylissään
fantasia
ei sen enempää

heitä on muitakin
hymyilevät kasvot ikkunoissa
perheitä, pariskuntia, rohkeita yksinäisiä
kaikki tehneet valintansa
tuosta vain

he ovat jättäneet jälkensä
roskiksen viereen, kadulle, puistoon
vain kääreitä jäljellä
kaikista synneistä
ilolla nautituista

ne kutsuvat minuakin
halu valuu alas portaita
avonaisista ovista
toinen toisensa jälkeen
minä näen vain
lukittuja ovia

ehkä kerran
minäkin voin valita
kävellä vain sisään
julistaa toiveeni
se olisi vaatimaton
ja kuuluisi

KEBABRULLIA
PIZZAA
IRTOKARKKEJA
JÄÄTELÖANNOKSIA
SUKLAALEIVOKSIA

ja jäljelle jäisi vain
käärepaperi