-

Ostin uuden läppärin. Eilen latailin siihen flickr:stä uuden taustakuvan, koska kaikki oma kuvamateriaali on tietysti vielä vanhalla koneella. Mietin, mitä haluan nähdä työpöydälläni, toisin sanoen mitä haluisin katsella aika tosi usein. (Oon nykyään kunnon datanöröttäjä.) Ja sitten keksin.

Lautasellinen kaurapuuroa ja lusikka.

Hah. Voin vaan kuvitella, miltä siun naama näyttää nyt. "Wtf?!?! Tun rumaa, harmaata limaa, kuka idiootti haluaa katella sellasta?" No. Miepä kerron, miks kaurapuuro on miulle niin tärkeä ja siks myös kaunis juttu.

Elämä on kuin lautasellinen kaurapuuroa. Miksi?

- Arkiset, rutiininomaiset asiat ovat tärkeitä: niistä saa voimaa, sillä ne harvoin pettävät.
- Turvallisiakin asioita voi jalostaa piristäviksi: voisilmä on ihan eri asia kuin mustikat, ja silti sama, tuttu pohja pitää.
- On ymmärrettävä omaa parastaan: voisilmä sekä näyttää että maistuu helkutin hyvältä.
- Ihminen tarvitsee lämpimiä ja pehmeitä asioita. Tässä maailmassa niitä ei voi liikaa olla.
- Jokainen aamu on hyvä aloittaa hyvin. Jokainen tarvitsee oman hetkensä. Kun sen ottaa aamulla, on hyvä mieli koko päivän. Hyvin hyvä.
- "Tavallinen" ei aina ole huono asia.
- Ei se joka aamu maistu niin hekumalliselta, mutta silti on vaan otettava lusikka kauniiseen käteen ja alettava mättää.

Kävin tekemässä pari päivää töitä. Nyt alko hiihtoloma. Aion nukkua ens yönä ku pieni vauva - just sellanen, joiden rääkymistä oon kuunnellu eilen ja tänään. Mikä ihana hiljaisuus..

Ja aamulla taas puuroa. Tykkään.