-

Joo. Joulut oli ja meni ja ihan tosi kivasti menikin. Ei mitään valittamista. Oli harrasta ja oli iloista ja oli tylsää sopivasti ja vähän tapeltiinkin. Perus juhlapyhät siis.

No, nyt oon sitte ottanu lomautumisestani kaiken irti, eli nukkunu pitkään, syöny hyvin, ulkoillu minkä viitsiny, tuhlannu rahaa (kolmas kerta alennusmyyntimylläkässä tuotti uusia vaatteita ja uudet, sikakalliit ja sikapröystäilevät lasit) ja.. Bilettäny.

Ja viimesen suhteen tulin nyt terapoimaan itteäni. Tällä kertaa.

Miun oli eilen vakavissaan tarkotus jäädä vaihtamaan vuottaa kotiin. Eli tehdä tortilloja perheen kanssa ja sen jälkeen majottua tiukasti sohvannurkkaan ja tuijottaa elokuvia uneen asti (eli tuttuun tapaan ei kovin kauan). No, toisin kävi, kuten jo ehkä aavistelinkin.

Heh.. Hauskinta tässä on se, etten ole itselleni vihanen. Ja se taas kertoo vakaasti siitä, että miun (jo parin edellisen) uuden vuoden lupaukset on toteutunu. Mie oon parantunu. KYLLÄ.

Lilli soitti että tuu hänen poikaystävänsä kotiin istumaan iltaa. No miehän läksin.

Istuin siis kylän kerman ruokapöydässä parin kylän kermaperheen kanssa. Miulle tarjoiltiin skumppaa, sushia ja valkoviiniä. Seurusteltiin ja oli todella, todella mukavaa. Oon otettu että pääsin niin mukavassa seurassa istumaan iltaa. Mut miua myös hävettää aika kovasti, kun ei miulla varsinaisesti oo kovin tiiviitä linkkejä kuulua siihen pöytäseurueeseen.. Herrakin kysy, että mitäs sukua te olittekaan Lillin kanssa.. Eh, ei mitään, tää Bridget Jones -tyyppinen tytteli nyt vaan ois viettäny muussa tapauksessa iltaansa yksin. Tai siis kotona, ei yksin. Mikä nyt ei tietenkään käy plaatuun.

No, kuten arvata saattaa, olin yhtäkkiä aika kännissä. Tarkotus oli lähtee yhdelle mökille ja saatiin miun siskolta onneks yllärikyyti siine, muuten oltas jouduttu menemään taksilla. Ja meillähän oli jo autossa armottoman hauskaa Lillin kanssa.. Viinistä vaan tulee iloinen humala. (Oonkohan mie vieläki kännissä..)

Ja siitähän se riemu repes ku päästiin mökille. Vaikka olin kyllä helkkarin ennakkoluulonen. Se pikkutyttö, joka mökin oli vuokrannu, on miun pikkuveljen päiväkotiaikojen romanssi. Eli nuorta sakkia. Mutta lopultahan siinä kävi niin, että noloimmat illan tähdet olimma me itse. Voi hitto. :D

Mitäkö tapahtu? No, mie join toisten juomat ja söin toisten herkut (makkarat, suklaat, pähkinät ja sipsit; onneks määrä on aika hämärä ja yritän hämärtää sitä lisää, mut valitettavasti miun vatsan kunto muistuttaa siitä tällä hetkellä varsin kivuliaasti). Ja jostain syystä päädyttiin pussailemaan Lillin kanssa varsin antaumuksella ku paraskin paraatipariskunta. Mie en oo ikinä ollu niin känniääliö ku eilen.

Alkaako 21 olla niitä ikiä, että otetaan "menetetyt vuodet" takasin?

Illassa oli kyllä ihan rauhallisiakin hetkiä. Keskusteltiin mm. Villen kanssa hänen parisuhdetilanteestaan (parisuhteettomuudesta) ja Arin kanssa siitä, kuinka riettaasti hän välillä käyttäytyy. Oli mukava nähdä niitä tyyppejä taas. Erittäin. Ja Tatu oli ihana, tietenkin. Ainahan se. Lillin poikaystävä siis. Ja sen perhe, kuten jo kerroinkin. Niille pitäs viedä kiitokseksi jotain. Kukkapuketti tai viiniä tai molemmat.

Kotimatkalla imasin vielä huiviini Minnan sipsit autossa. Kämähin suoraan nukkumaan. Yöllä oli paha olo. Kävin kurkkaamassa pönttöön, mutta ei se halunnu miulta mitään. MUTTA! On tässä hyväkin puolensa. Miun maha toimii ensimmäisen kerran sitten jouluaaton. Hah. Mässäilyt on vetäny sen ihan tukkoon mutta nyt se antaa senkin edestä. :D Anteeksi ällöyteni, mutta tuntuu aika hyvältä paskoakin vaihteeks.

A kysy miulta eilen, että mitäs jäi mieleen vuodesta 2010. Päättäisin tämän mainion postaukseni tähän kysymykseen vastaamisella.

Vuosi 2010 on ollu merkittävä ja tuun aina muistamaan sen vuotena, jona jätin syömishäiriön taakseni ja sain elämäni takaisin. Opin rentoutumaan, pitämään hauskaa ja hyväksymään sen, että asiat ei aina mene kuten olen etukäteen hartaasti kaavaillu. Elämä on sellasta. Ja suunnitelmallisuus, se voi olla joskus hyväksi ja joskus taas on parempi vaan antaa mennä.

Vuonna 2010 reissasin paljon. Tein asioita, joita en ole ennen tehnyt. Näin uusia paikkoja. Otin riskejä. Jätin vastuuta muille. Ja sitä aion opetella vielä lisää.

Vuosi 2010 oli muutoksen vuosi. En unohda ikinä kulunutta vuotta.

Mitä taas tulee tuomaan mukanaan vuosi 2011? Ei voi tietää. Uskon, että uusia asioita tulee löytymään edelleen. Nyt miulla on siihen avaimet.