Tää menee nyt vähän paskajutun puolelle, mut..
Syöminen onnistu kyllä vielä eilen varsin hyvin. Järkkäsin (lähinnä itelleni, muillekin kelpas mutta huomattavasti pienemmässä mittakaavassa :D) eilen vohveligeggerit, koska ehdin parissa päivässä kehittää itelleni ison himon kyseisiä herkkuja kohtaan. No, vehnäjauho-, sokeri- ja rasvapitonen ruoka ei ehkä ollu paras ratkasu muutaman päivän lähes-paaston jälkeen.
Eilisilta ja viime yö meni sitten kipristellessä älyttömän turvotuksen kanssa. Äsken en saanu varovaisesti koottua aamupalaani alas, vaikka yritin lievittää oloa alkuun kahvilla tyhjään mahaan. Ja mitä sain aikaiseksi? En MITÄÄN. Muutaman hassun kurauksen ilmaa. Kohta meen kauppaan ja ostan luumusäkin. Johan lähtee tulpat.
Tää on ikävää, koska kipu on aika kova enkä pysty syömään normiannoksiani. En vois tällä hetkellä kuvitellakaan esim. normaalia lounasta. Mutta aion kyllä yrittää. Jos tää tästä vähän aamupäivän aikana ehtis helpottaa. Toinen juttu on se, että liikkuminen sattuu. Äitikin sano, että näytän vanhalta osteoporoottiselta mummolta ku kuljen kaksinkerroin. Niiiice.
Ja sitten vähän siistimpiin juttuihin. Oli ihanaa tulla eilen takasin tänne opiskelijakommuuniin. Kerkesin päivässä kehittää kunnon ikävän näihin ystäviini.
Viikonlopullekin suunniteltiin jo laatuaikaa. :) Jos miun maha vaikka sallis sosiaalisen herkuttelun jo siihen mennessä.. Ja puhuttiin salikorteista ja oikeista ratkaisuista ihmissuhteiden suhteen ja siitä, että kolmen kuukauden päästä tää loppuu.
Nyt haluan ottaa tästä kaiken irti. Koska kohta se loppuu. Oikeasti. Hurjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti