Lähtökohdat sunnuntaipäivälle ois voinu olla paljon huonommatkin. Ja etenkin se, mitä niistä lähdin rakentamaan.
Nukuin ihan hyvät yöunet, siinä 9 tuntia, eikä edellisillan viinilasilliset painaneet juuri yhtään. Aamupäivän lorvailin vaisunväsyneen kämppiksen kanssa, syötiin aamiaista, lounasta, neuloin pitsisukkaa (josta taitaa tulla liian pieni) ja kahdeksi lähettiin salille. Onneks. Kyllä lihaskuntotreeni tuntuu hyvältä. Etenkin saunan lämpö sen jälkeen. Olo on niin raukea, että sitä kuvittelee valuvansa lauteiden välistä kaakelilattialle. Käytiin kaupassa ja ostin taas ruokatarpeita. Se on niin hauskaa, että oikein keksimällä keksin mitä voisin laittaa, jotta joutuisin ostamaan uusia juttuja. :) Arjen nautintoja, joita näitä juttuja kokematon ei välttämättä ymmärrä. Voi olla, että kuun lopussa tilin summa yllättää.. Nyt on tullu ostettua vaikka mitä..
Laitoin kana-täysjyväpastaa ananaksella ja vihanneksilla. Ihan itselleni. Vähän aikaa sitten se oli ehdotonta pyhäruokaa, siis pasta, jota tein vaan kun tunsin todella ansainneeni sen. Nyt ansaitsen sen ihan joka päivä. Upeeta. Ja vielä eilisten juustoherkuttelujen jälkeen. Nauroinkin kämppikselle, että kyllä nyt menee juustot suoraan lihakseksi kun tytöt puntille läks. Sopii toivoa. Mie haluaisin lisää voimaa.
Näytin mielestäni ihan kivalta punttisalin peilistä. Hassua.
Mutta nyt on yksinäinen olo. Taas. Kai se viini sen verran kaihertaa, että sitä tuntee tämmöstä.. Tai sitten se on ihan oikea tunne riippumatta siitä, mitä on edellisiltana tullu tehtyä.. Veikkaan jälkimmäistä..
Tuntuu kipeältä kuunnella juttuja hyvistä parisuhteista. Arvostavista ja rakastavista miehistä. Saati nähdä ja kuunnella sellaisten ihmisten kanssakäymistä. Naurua ja onnea. Ihastuskiherrystä. Mie luulen, että miulla oo koskaan ollu sellasta.
Luulenpa että sekoan, jos joku joskus vielä oikeasti osoittaa miulle, että olen hänelle tärkeintä maailmassa. Onko se edes mahdollista.. Joskus mietin, että isän jälkeen en voi edes kokea sellasta. Johtuuko se siitä, että isä anto miun ymmärtää liikoja itsestäni?
Voi kunpa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti