Siivoan kokonaista ihmistä ulos elämästäni. Pistän asioita järjestykseen. Vaihdan lakanat. Pesen muistot pois. Puhdasta tulee. Tai ainakin puhtaampaa. Mahdollisimman pian.

Kävin kirjastossa.
Kirjastonhoitaja: No löysithän sie jotain! Mie jo katoin, että löydätköhän mitään, mutta löysithän sie.
Minä: Joo, viimesellä. Se viimesin oli ihan hyvä. Mut joitakin ei kyllä jaksa millään lukee loppuun asti.
K: Joo, joidenkin kanssa vaan tuntuu että eiii, ei..
M: Sillon ne voi onneks jättää kesken. Viedä takasin hyllyyn. Ja ottaa uuden.
K: Niin, niin voi. (Naurua.)

Niin se on vaan tehtävä. Läheskään kaikkia ei voi lukea loppuun asti. Eikä kannata. Kirjojen kohdalla huono alku ei aina tiedä huonoa loppua, mutta ihmissuhteissa ei kannata ottaa samanlaista riskiä. Että vaan jatkaa lukemista. Voi huomata kohta, että oma laina-aika on ummessa, eikä uusimiseen ole varaa. Ja taitaapa samantien tulla näissä asioissa myös lopullinen lainakielto. Elämässä ei voi ottaa lisäaikaa.